Alkusanat

Haluan dokumentoida ja jakaa tämän blogin avulla yhden koiran ja hänen perheensä tarinan. Nipa on ollut elämäni koira pian kolmetoista vuotta. Hän tuli meille puolen vuoden ikäisenä ja kovia elämässään kokeneena koiravauvana, jonka edellinen omistaja oli arvellut, ettei Nipi enää kasva ja että Nipi on poikakoira.

Alkujärkytyksestä toivuttuaan Nipi ei suinkaan jäänyt puolivuotiaan kokoiseksi, vaan kasvoi vankaksi ja reippaaksi koiratoveriksi. Alkumetrien kalanmaksaöljy-, matolääke- ja kalkki-kuureilla nälkäisestä vauvasta kasvoi terve nuori koira.

Nipi on laajasti palvellut ja ollut monessa toimessa mukana. Erityisen kunniamaininnan ansaitsevat eräopaskurssilla vuoden 2000 keväällä yhdessä läpi tepasteltu 13 päivän hiihtovaellus Saariselällä, Nipin vuosien mittainen päivittäinen hevostenhoito ja -paimennustyö ja tärkeimpänä sen koko elämän mittainen sitoutuminen läheisiin ihmisiinsä, niin myötä- kuin vastamäissäkin.

Vanhuus ei vain tule yksin urheillekaan koirakansalaisille. Nipi kärsii nivelrikosta ja hänen vatsassaan on ollut jo pidempään nisäkasvaimia. Juuri näiden vanhuuden vaivojen vuoksi Nipi muutti maalta vanhempieni luota kaupunkiin minun luokseni, missä hän saa tarkempaa hoivaa ja syynäystä.

Nipin nivelrikkoa on hoidettu jo pitkään mitä erilaisimmilla lääkkeillä ja konsteilla. Tällä hetkellä hoitona nivelille on Bodyflex Combi -niminen valmiste, jossa on nokkosta, kalkkia, inkivääriä ja vihersimpukkaa, sekä magnesiumia, D-vitamiinia ja MSM:ää. Nipa saa sitä kaksi pilleriä päivässä koiranmakkaransa kanssa. Nipalla oli käytössä saman sisältöinen lääke myös viime kesänä ja silloin sen teho oli nopeasti havaittavissa. Syksyllä vanhemapani vaihtoivat ArtroBalance - nimiseen varsinaiseen lääkkeeseen perhetuttumme suosituksesta, mutta sillä tuloksella, että koiran nivelrikko paheni niin merkittävästi, ettei se ollut päästä ylös makuulta. Vaihto takaisin ravinnelisään lääkkeen sijaan on auttanut ja Nipi liikkuu taas halukkaasti, sen nousemiseen ja makuulle laskeutumiseen liittyvät vaivat ovat kadonneet ja ontuminen näyttää helpottuvan päivä päivältä.

Nisäkasvaimia on useampaan otteeseen näytetty eläinlääkärille. Ensimmäisellä kerralla eläinlääkärin arvio oli, että kasvaimet olivat niin pieniä, että mikäli niistä ei ole vaivaa, niitä ei kannata leikata. Nyt kävimme uudelleen eläinlääkärillä hieman vuodenvaihteen jälkeen, nisäkasvainten otettua alkutalven aikana melkoisen kasvuspurtin. Eläinlääkäri suositteli kasvainten leikkaamista, mikäli ne eivät ole levinneet keuhkoihin ja sisäelimiin. Tämän olisi voinut selvittää röntgen-kuvilla. Vanhempani päättivät kuitenkin, että leikkaus, jonka tulos on parhaimmillaankin epävarma, on vanhalle koiralle tarpeeton. En kuitenkaan halunnut jäädä toimettomana odottamaan tilanteen pahenemista, vaan otin yhteyttä eläinhomeopaattiin, jolta saimme hoito-ohjeeksi Phytolacca - nimisiä rakeita D-12 vahvuisina. (Kaksi kertaa päivässä neljä raetta.)

Aloitimme Phytolacca-kuurin tänään. Otin kameralla kuvia kasvaimista, liitän ne tämän tekstin oheen heti, kun saan kameran purettua koneelle. Kasvaimet ovat suuria, halkaisijaltaan yli 5cm. Kuuri kestää viikon ajan, minä aikana hoitovasteen tulisi näkyä.

Nipakka on muuten reippaassa kunnossa. Kävelimme kaupunkiin lääkeostoksille ja saimme lääkkeiden lisäksi energiahoitoa ihanalta HyvänOlon Kaupan Tarjalta ja kaupassa asioineelta mieheltä, mistä olemme erittäin kiitollisia. Nipa reagoi energiahoitoon nopeasti ja oli silminnähden reipas ja energinen kotimatkalla, vaikka arvelin vanhuksen aivan uupuvan moisesta urheilusuorituksesta.

Ennen varsinaisen hoidon aloittamista olemme yrittäneet huolehtia pois kaikki tarpeettomat ja mahdolliset murheet. Nipin kynsihuolto oli pitkälti retuperällä ja saattoi pahentaa sen ontumista. Olemme leikanneet kynsiä pienissä erissä lyhyemmiksi, ja vaikka ne yhä ovat minusta liian pitkät, niitä ei uskaltane tällä erää leikata enempää. Pitkään leikkaamatta olleena niiden hermot ja verisuonet ovat siirtyneet pidemmälle, enkä halua aiheuttaa Nipi-toverille tarpeetonta kipua leikkaamalla kynsiä vahingossa liiankin lyhyiksi. Toinen ennakkotoimenpide oli topakka matokuuri Axilurilla. En ole varma siitä, onko Nipiä madotettu mihin aikaan. Sillä on kuitenkin kotona tapana maistella maasta vähän kaikkea, joten arvelin, että varmuuden vuoksi madottaminen voisi olla paikallaan. Mielipiteeni matolääkkeistä on se, että ne ovat vahvoja myrkkyjä, joita ei vanhoille koirille pitäisi tarpeettoman usein antaa, mutta tässä tapauksessa oletan, että edellisestä kuurista voi olla huonolla tuurilla useampi vuosi aikaa. Madot ovat siitä viheliäisiä, että ne vievät hyväkuntoisenkin koiran nopeasti huonoon kuntoon, jos pääsevät kovin suoliin pesimään.

Harkitsen vielä hierojan tilaamista vanhukselle. Aika ajoin nimittäin näyttää siltä, että sen takajalka jää hermopinteeseen. Kautta jalan käy tärinä, joka laantuu, kun jalkaa varovasti ja rauhallisesti venyttää ja hieroo kevyesti tai Nipi itse liikkuu hieman. Nipin liikkeet ovat kuitenkin edelleen varovaisia, eikä se näytä venyttelevän mielellään. Sillä on ristiselän tienoilla edelleen kipupiste, joka kiukkuaa selvästi, jos Nipi rapsuttaa itseään. Hierojalta voisi saada apua näiden kipujen hoitamiseen ja hoito-ohjeita ja ajatuksia kotihoivailuun.